"Hieno hattu teillä. Mukava nähdä, että tuollaisia vielä pidetään", sanoi keski-ikäinen mies minulle raitiovaunussa ja hymyili hiukan ujosti.
En pidä tarpeeksi hattuja. Harva nykyään pitää. Mikä meihin on mennyt?
Pipoon on tietysti helppo piilottaa ja piiloutua. Oikea hattu puolestaan vaatii ylvään ryhdin ja asenteen - tässä on hattuni, ja tässä olen minä. Se rohkaisee - vaatii sitä - kantamaan itsensä, vähän niin kuin kunnon korot.
Olen pitänyt uudenvuoden ostostani, 70-lukulaista leveälieristä huopahattua, muutaman kerran asioita juostessani. Ensimmäisen puolen tunnin aikana minulle lausuttiin siitä kolme kohteliaisuutta. Tahti ei ole siitä juuri hiljentynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti