Vaatelainaamo - clothes lending library - genius!

Hei tyypit, tämä on parasta, mistä olen kuullut hetkeen: Nopsa Travelsin tyttöjen perustamasta Vaatelainaamosta saa lainata vaatteita, kunhan maksaa 50 euron puolivuotismaksun. Katsokaa nyt, mitä mekkosia ja kenkiä sillä saa!

Koot kuulemma tällä haavaa pääosin 36-38, kun mallikappaleista on ollut kyse, mutta kuulemma laajenee. Löytyy Salomonkadun Autotalosta parillisten viikkojen torstaina klo 16-19. Ja omaksi saa lunastaa johonkin hintaan, jos vallan tykästyy.

Word!

Kuvat: Vaatelainaamo

The perfect picnic shoe

Ostin kauniilta Oonalta vappukengät, kun ne eivät mahtuneet sille (eBay-shoppailun vaaroja). 

Kumiset korkokengät ovat mielestäni vähän älytön konsepti noin muuten, mutta jos ei halua pilata muita kenkiään esimerkiksi vappuna Ulliksella, niin ovathan ne paras mahdollinen valinta. Ja niistä voi tietysti myös juoda tarpeen tullen skumppaa ilman, että ahnas kenkä imaisee siitä osan. 

Kaupan päälle tulee hajupyyhekumin huumaava tuoksu. 

Näillä sitten kipsuteltiin kurkkukipuisena vappumenot. Nih.

Hello, sparkly legs!

Ilmeisesti tästä bloggasi aikoinaan sata ja yksi ihmistä, mutta hei! Itse löysin tämän vasta hiljan, ja tämä on minusta ehkä hienoin asia maailmassa. Heti kun on kevät, sellainen kevät, jona voi laittaa ohuet sukkahousut ilman saappaita..

Kuva: Park & cube

Kyseisestä blogista löytyy myös ohjeet tuon tuollaisten helmisukkisten tekoon. Kovin vaikeaahan se ei ole..

The Paper Shop

Rekisteröin oman toiminimeni muutama viikko sitten. Koin valaistumisen alv-vähennyksen suhteen, kun menin ostamaan paperitavaraa. Toimistotarvikkeita, siis!

Itselleni - tai siis toiminimelleni - ostin tällaiset:

Paperitilanteeni on verrattain hyvä, sillä Paper Shop -paperikauppa sijaitsee muutaman korttelin päässä. Siellä on ihania asioita ja sievä myyjätär! Löytyy putiikilta nettikauppakin.

Miten olisi tämä New York Cityn karttakäärepaperi (jonka itse tosin kehystäisin ja laittaisin seinälle)?

Tai tämä vihko?

Tai tämä kortti?

Täydellisessä maailmassa käyttäisin tietysti nimelläni varustettuja kirjepapereita ja -kortteja Smythsonilta. Minkäs teet...

Panda!

Lupaan postata seuraavaksi jotain järkevää!

Mutta: käytin koko eilisen siihen, että yritin tehdä töitä, mutta viiden minuutin välein klikkasin katsomaan tätä kuvaa, ilahduin kohtuuttomasti, ja yritin sitten jatkaa. 

Ei tullut paljon töitä tehtyä. Mutta eikö ole hieno? 

Siinä Ming-niminen panda ottaa kuvaa valokuvaaja Bert Hardyn pojasta Mikestä. Vuosi oli 1939. Löytyy muun muassa Timen arkistosta.

Ming oli Lontoon eläintarhan ensimmäinen jättiläispanda, joka asettui Lontooseen vuonna 1938. Bert Hardy puolestaan otti muitakin hienoja kuvia. Ja ehkä Mike oppi rentoutumaan vanhemmiten, kun näyttää niin huolestuneelta tuossa kuvassa.

Holy wool cape, batgirl

Viitta olisi kyllä suurta mahtavuutta. Alle voisi laittaa ihan mitä vaan ja sitten vaan lepatella menemään yöt pitkät. 

Kuvan viitan löysin Santokivintagesta Etsystä, mutta joku ehti ostamaan sen, ennen kuin sain ylipuhuttua itseni. Onneksi! 

A carrot a day

En ajatellut ikinä, realistisesti ainakaan, että omistaisin porkkanahousut. Sellaiset korkeavyötäröiset, ylhäältä laskostetut ja nilkkoihin kapenevat. KASARIHOUSUT.

No, kävin Vintage Babushkassa, ja mukaan tarttuivat kermanväriset, villakankaiset porkkanahousut. Sellaiset, joita Diane Keaton olisi voinut pitää Annie Hallissa, mutta olisivat ne voineet olla Ingrid Bergmaninkin. Ne vedetään jalkaan, astutaan ballerinoihin ilman sukkia ja pidetään käsiä taskuissa. 

Huraa, porkkanat! Nyt kun vielä keksisin, että miten niitä pidetään oman talvikenkävalikoimani kanssa.

Uuden hatun omistamisen ilo

"Hieno hattu teillä. Mukava nähdä, että tuollaisia vielä pidetään", sanoi keski-ikäinen mies minulle raitiovaunussa ja hymyili hiukan ujosti. 

En pidä tarpeeksi hattuja. Harva nykyään pitää. Mikä meihin on mennyt?

Pipoon on tietysti helppo piilottaa ja piiloutua. Oikea hattu puolestaan vaatii ylvään ryhdin ja asenteen - tässä on hattuni, ja tässä olen minä. Se rohkaisee - vaatii sitä - kantamaan itsensä, vähän niin kuin kunnon korot. 

Olen pitänyt uudenvuoden ostostani, 70-lukulaista leveälieristä huopahattua, muutaman kerran asioita juostessani. Ensimmäisen puolen tunnin aikana minulle lausuttiin siitä kolme kohteliaisuutta.  Tahti ei ole siitä juuri hiljentynyt.